Käväisinpä Oon kanssa kaksin kaupassa, Vee vietti laatuaikaa isin ja makkaranjämien kanssa kotona. Koska olen laiska ja koska ajatuksena oli raijata kaupasta hirveät määrät ruokaa, siis useammaksi tunniksi, uljas ratsu Rellu kohti kauppaa siis.

Ohitettiin tervehenkinen pyöräilijä, sellainen joka selkä kumarassa lasit silmillä uimalakki päässä huristaa kohti horisonttia. Oo ihmettelemään jotta miksi ihmeessä se noin lujaa ajaa. Päätteli sitten että varmaan sillä on kiire.

Pikkuisen edempänä hölkkäsi joku toinen tervehenki kohti rantakuntoa. Oolla oli teoria välittömästi valmiina; "äiti katso, tuo juoksee pakoon!" Minä hölmö mutisemaan että joo, niin varmaankin, ketähän se pakenee? "No sitä joka ajaa lujaa, tie-ten-kin!"

Eikö meillä muka urheilla tarpeeksi kun lapsen mielikuva liikunnasta on syö tai tule syödyksi?