Koska tilastojen mukaan tähän blogiin tullaan yleisimmin hakusanalla tissit ja toiseksi yleisimmin hakusanoilla isot tissit, puhutaan nyt sitten vähän niinkun yleisön pyynnöstä niistä tisseistä. Puhutaan myös äitiysneuvolasta ja imetyksestä raskauden aikana. Ehkä näitäkin joku hakusanana käyttää, välkommen vaan.

Nimittäin taannoin käydessäni äitiysneuvolan ekakäynnillä, siis tässä Sinttiä odotellessa, olin henkisesti valmistautunut vääntämään, perustelemaan ja artikuloimaan selkeästi, faktat oli opeteltu järkevinä lauseina ulkoa ja Mammakeitaalla olin tankannut aimo annoksen prkl minä itte päätän tästä -asennetta. Siitäkin huolimatta, että jo Oon raskausajalta tuttu terkkari oli silloin ja tämän jälkeenkin ohimennen tavatessa erinomaisen tervejärkinen ihminen. Nuorikin vielä eikä edes eläkettä odottele vielä, luultavasti.

Th: Mites toi esikoisen imetys?

Minä: Jatkuu.

Th: Ai mutta sehän on hieno juttu.

Ei kulman kohotusta, ei silmän räpäytystä, ei leuan loksahdusta. Ei niin mitään. Päin vastoin asianmukaista ja ajantasaista faktaa siitä, miten normaaliraskauden aikana imetys on sangen jees ja miten itsekseen omaa tahtiaan vieroittuminen on lapselle parasta. Perusjutut siitä, miten maito useilla - mutta ei kaikilla - vähenee, maku muuttuu tai heruminen hidastuu raskauden puolivälin tienoilla, ehdotus että deevitamiinia kannattaa muistaa ottaa tässä tilanteessa ja sitten vaan onnea. Ja Oolle taputus hienosta tissiurasta.

Miksi, miksi tuo ihminen ei voi olla myös meidän lastenneuvolanterkkari? Miksi pitää käydä sen toisen ihmisen kanssa (onneksi enää vain vuoden välein) puhumassa toistemme ohi ja kuulemassa saarnaa. Paitsi että mä en enää aio kuunnella. Niih.