Tänään ei ole kiva päivä. Ihan persiistä suoraan sanoen. Vanhempainvapaa loppui.

Nooo... ei se nyt mitään muuta. En minä huomenna töihin mene. MUTTA. Meillä on vauva. Vauvojen kanssa kuuluu olla kotona lomalla eikä yhteiskunnan pitäisi edes vihjailla että hopihop hoitoon. Semminkin kun olen itse päiväkodissa töissä - mikä voisi vielä kuulostaa hölmömmältä kuin viedä pieni äidin kultapulu, eroahdistuksesta pikkuhiljaa toipumassa oleva, hameenhelmassa roikkuva, juuri hurjan hienoja uusia taitoja oppiva ihana pieni mies yhteen päiväkotiin vieraiden hoidettavaksi ja mennä itse toiseen taloon hoitamaan toisia samanikäisiä. Ei mahdu mun jakeluun enkä mee enkä tee enkä tuu enkä varsinkaan ala mitään.

Nyt pohditaan enää sitä, missä se meidän lottovoitto viipyy. Hakemusta jätetty säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuosikausia ja ei kun ei. Tämä on tyhmää ja harmittaa. Mutta Oo on ihana. Vaikkei syönytkään kaurapuuroa vaan pärskytti sen hämmästyttävää tarkkuutta osoittaen äitinsä naamalle.

Mutta