Tai no ei, toistaiseksi, mutta tällaisen käsityksen taisin itsestäni tuossa taannoin antaa.

Mentiin koko karavaanin voimin tunnelikauppaan aka Kitymarkettiin (tunneli on parkkihalli, tai parkkihalli on tunneli, mielipide Oon) ja eikös siinä ollut sitten nälkäkin. Ja kun kerran on roskaruokalinjalle lapsen kanssa lähtenyt, niin Heselle hop. Piti käväistä apteekissakin (d-vitamiinia lapsille, olen Hyvä Äiti!) siinä, ja koska hajauttaminen ja kaikenlainen nopeuttaminen nykyisellään rokkaa, menivät pojat isin kanssa hesettämään ja minä kipaisin apteekkiin. Otin ostoskärryt mukaani, koska Siippa ei haltsannut sekä niitä että rattaita koska Heselle mennään hissillä (sellaisella invamallilla jonka aukeava ovi lämähtää päin näköä jos ei just tuossa tuokiossa ehdi väistää).

Eli tilanne johti siihen, että työnsin tyhjiä ostoskärryjä läpi marketin eteisen kohti apteekkia. Pysähdyin käpälöimään vaatetusliikkeen ulkopuolella olevaa pyöreää tyrkkytankoa jonkun satunnaisen toisen ihmisen kanssa. Ei löytynyt mitään oleellista.

"No niin, nyt käydään vielä apteekissa(* ja mennään sitten Heselle". Ihan normaali lause ja selite tällaisessa vaiheessa elämää. Tai olisi, jos se olisi kerrottu vaikkapa kärryissä istuvalle lapselle. Tyhjälle kärrylle toitotettuna se herätti tarjousvaatteenplaraajan kiinnostuksen. Taas yksi Katse ansaittuna.

P.S. En selittänyt mitään, koska jopa siinä tajunnantasossa ymmärsin, että se vain pahentaisi asiaa. "Hups, mä luulin että mun lapset on tuossa kärryssä mutta ei ne ookaan, hyvää päivänjatkoa vaan, hei"? Juu tota ei, ei hyvä. Joskus on ihan todella parempi olla hiljaa vaan. Ja mennä pois.

(* ja vielä apteekissa. Missäs muuallakaan.