Veellä on ikää yhdeksän päivää. Tässä ajassa olen kuullut otsikon kysymyksen sen verran monta kertaa, että ei enää yhden käden sormet riitä. Yritän suodattaa niin etten noteeraisi kysymystä ollenkaan, joten saattaa olla että varpaitakin reaaliaikaisessa laskennassa tarvittaisiin.

Hei. Kaveri on ollut täällä viikon ja rapiat, se ei tuon taivaallista ymmärrä muusta kuin että tissi on ihana ja sylissä on kiva olla ja kuiva vaippa on jees, mutta se ei estä kakkaamasta joka ikiseen vaippaan viidessä minuutissa (mikä on kiva juttu koska se oikeuttaa napsuttamaan lisää vaippoja, tai ainakin villiksiä harsojen päälle). Ei se ole kiltti tai tuhma tai mitään siltä väliltä, se on vauva. Se on pieni ihana öh-öh-öh -puhisija, sylissänukkuja, kulmienkurtistaja, olkapäänhaukkaaja.

No joo. Tiedän ihan hyvin että anoppi-ikäiset ihmiset tarkoittavat "onko se kiltti?" -kysymyksellään että nukkuuko se yöt. Nukkuu se. "Ai mutta sehän on hienoa, jotkut vauvat haluavat yölläkin syödä." Mitä tuohon kuuluu vastata? "Siis MITÄ?" Syödä yöllä, ei ole totta?" vai kuten totuus ja (minusta) normaalitila on, että totta kai se syö yöllä, mutta tämän vauvan tähänastinen spesiaalipuoli on se että nukutaan silloin kun ei syödä. Minusta se silloin nukkuu yöt ja minusta minäkin nukun yöt vaikka välillä heräänkin puolittain syöttämään. Riippuu fiiliksestä ohitanko tämän(kin) asian olankohautuksella (tai silmienpyörittelyllä) vai mainitsenko esikoisen syöneen yöllä puolitoistavuotiaaksi ja että itsekin silloin tällöin syön yöllä jos sattuu olemaan nälkä. Syöminenhän on kivaa. Nälkäisenä on ikävä olla.

Odotan innolla ensimmäisiä unikouluehdotuksia ja aion tällä kertaa merkata kalenteriin sen päivän jolloin joku ekan kerran katsoo asiakseen toimittaa että vauvan pitäisi jo saada Oikeaa Ruokaa. Aka perunaa.