Kaikki vaipat on nyt viikattu nätisti Sintin kaappiin. Jokusen viikon verran siis pyykättävää on vähän, semminkin kun Siipan työvaatteitakaan ei enää pesuun tule. Huonekalujätti huoltaa moiset, toivottavasti myös asemapaikan vaihduttua. Vaikka mä kyllä tykkään pyykkäämisestä.

Neljä yötä ilman vaippaa sujui loistavasti. (Ja tätä ennen n. kuukausi edellisestä kastuneesta vaipasta.) Vähän oli kylmää rinkiä pyrstössä, kun Oo kummasti aina kulkeutuu äidin selän taakse (toimii muuten kuin paraskin kauratyyny) nyhjäämään ja nukkumaan, ja lätäkkö parisänkykokoisessa petauspatjassa ei ole tavoiteltava juttu. Ja sitten lauantaina tuli räkis. Tyhmä ja ilkeä räkis, joka sai poikaparan nukkumaan suu ammollaan nenä tukkeessa. Janohan siinä tulee. Ja sen tietää jokainen mikä tulee janon jälkeen. Mutkia oikoen siis lätäkkö. Ja surkea pieni poika; "äiti, pöksyt mäjät!" Aamulla siis vähän pyykättiin. Ja puitiin asiaa Oon itsensä toimesta, äiti olisi ohittanut aiheen juurikaan sitä huomioimatta. Puoleenpäivään mennessä oltiin taas ylpeitä isoja poikia. "Oo on iso poika, ei tavji vaippaa". Nyt jännäillään, tai mitä sitä turhaan. Pyykätään sitten jos aihetta on, mutta vaipattomana pysytään. Äidin iso poika. Hijveän ylpeä iso poika.

NIIISK.