Tänään käväistiin pikaisella sukulaisvierailulla. Pikainen on tässä tapauksessa kolmisen tuntia, jossa on ainakin kaksi tuntia liikaa. Siis nyt ei saa käsittää väärin, minusta on ihanaa että sukulaiset ovat kiinnostuneita meidän maailmannavasta, on hienoa että lapsella on kontaktia edellisiin sukupolviin ja ihan kohtalaista pullaakin saatiin. Keksit suorastaan hyviä. Oo kävi omin luvin näpsimässä pullaa pöydästä ja ahneudella oli nolo loppu; lapsenteilaajavenetsiatuoli keikkasi ja kippasi lapsiparan leuastaan roikkumaan pöydänreunaan, raajat ja vartalo jumissa keikahtaneen tuolin ja pöydän välissä. Äidin poika, totesin taas, kun pelastaessani pikku tutkimusmatkailijaa huomasin että pulla oli kädessä tiukasti koko ajan. Tiedättehän kun vähän isommalla voi käydä niin että menee mätkis nurin kännispäiten ja muki pysyy kädessä pisarankaan läikkymättä...

No. Se mistä piti tässä avautua, oli tämä suppean otannan mukaan suunnilleen ohittamaton, varsinkin isoäiti-ikäisten naisten harrastama, hysteerinen lässytys lapselle ja yletön kohkaaminen. Ja sellainen kehuminen jossa ei ole mitään tolkkua. Totta kai meidän Oo syö keksiä kaikkein tyylikkäimmin, en minä sitä, mutta jotain rajaa! "Ooooiiiii voiiiii niiiiiiin hienosti syöt keksiä aiijaaaiiii kun menee keksi suuhun iih oih voih". Oikeasti nyt. Ja "Aijjaijai katsopa tänne niin siinä on kirja aijai kirja siinä niin siinä on kirja kirja kirja" tai "Humppadihömppädi hytkyn hytkyn humpidipumpidi pytkyn pytkyn hups heijaa aijaijai humpappaa" ihan jatkuvasti. Koko ajan. Minuutin välein uusi humpatus. Ja väliin aina KUKKUU. Siis voi kukkuu että siinä alkaa laskea minuutteja milloin kehtaisi lähteä. Lapsi on ihan ylikierroksilla ja välillä kun ei jaksa enää edes riehua niin katsoo kysyvästi että äiti miksi tuo ihminen huutaa koko ajan? Yhtään sanaa ei voi sanoa normaalisti, on kuin Taalasmaan Ulla potenssiin viisi koko ajan.

Olen varmasti huono ja epäsosiaalinen ihminen, mutta mulla on täysin olematon kärsivällisyys tämän asian suhteen, kuuloni on liian hyvä ja sitten kun en vielä tajua miksi lapselle pitää irvistellä ja huutaa kukkuu kesken ruokailun niin äääähhhh. Vieraillaan taas joku vuosi. Olikos kamomillatee jotenkin rauhoittavaa?