Mulla on läppäri.

Tuo ihana siippani yllätti, no siitä on nyt jokunen viikko jo mutta aika rientää. Tuli jostain pyssyleikeistään ja vetäisi NIIIIN oikeasta narusta tuodessaan mukanaan laatikon, josta paljastui uusi paras kaverini. Läpläp. Napnap. Keittiössä. Olkkarissa. Maaten. Lojuen. Katsoen samalla telkkaria. Vahtien kylpeviä lapsia. Keväämmällä parvekkeella auringossa kylpien (no, itäparveke, vähän on rajattu aika tähän mutta ei nyt puututa siihen). Läpläp.

Siippa ei ole tyhmä. Toki ensimmäinen ajatus on että kiva, se tykkää minusta niin paljon että ostaa mulle lahjan josta tulen kovin, kovin onnelliseksi. Ja niinhän se siis tekikin, pusu sille. Nyt tässä kuitenkin on käynyt ilmi että sillä on oma kaara ojassa. Se tahtoo selata Nettiautoa ja Iltalehteä, sitten vähän Nettiautoa, sitten vähän Facebookia ja ehkä vähän Nettiautoa. Ja tämähän ei käy jos vaimo kasvattaa juuria sen tietokonetuoliin oman koneen puutteessa. Nyt kasvavat juuret toisaalle ja sen tuoli säilyy ehjänä. Me irkataan keskenämme.

Kuulostaa parisuhteen alennustilalta? Ei ole. Toinenkin pusu sille. Ja läpläp.