...vaikka pitäisi nukkua. Aamulla on herätys kun Oo niin haluaa. Mutta me ollaan menossa synttärikaiman (onko tuo nyt taas mikään oikea ilmaisu) luokse leikkimään. Lue: pojat leikkivät nätisti keskenään ja äidit elpyvät ainakin osittaisessa vaakatasossa, jalat pöydällä. Jonkun leffan voisi ehkä katsoa. (Todellisuus tullee olemaan se, että pojat kränäävät ja lyövät toisiaan palikoilla minkä jälkeen toinen nukahtaa ensin puoleksi tunniksi ja herää kun toinen nukahtaa, kiljuu sitten niin että toinenkin herää ja sitten molemmat ovat väsyneitä ja kiukkuisia. Eikun anteeksi, kaikki ovat väsyneitä ja kiukkuisia.) Mutta kiva se on seuraa saada. Synttärikaiman äiti tekee hyvää ruokaakin.

Tänään avattiin uusi Ruohonjuuri. Olin unohtanut moiset avajaiskarnevaalit ihan kokonaan ja tuli melkein kiire ehtiä sitä kautta ennen illan muskaria ja perhekahvilaa. Nolon tekee asiasta erityisesti se, että juuri ennen kuin oivallus avajaisista saavutti aivoni, olin irkissä mainostanut että nyt ja varsinkin nyt en osta enää yhtään vaippaa, en yhtään ainutta, ja myyn puolet vanhoistakin pois. Hah. Mitä tein? Ostin - no en vaippaa, puolustauduttakoon, mutta Hirmuisen Tarpeellisen bambutaiton. Mutta se oli halpa. Tai no ei se ollut mutta halusin. Niin ja hunajaakin ostin, sitäkään ei oikeastaan tarvittu. Mutta halusin.

Onko anonyymit vaippahamsterit -ryhmää olemassa? Niille joille mikään ei riitä? Niille joille jokainen uusi kuosi ja innovaatio ja entisen kolminkertaisen sijaan nelinkertainen hamppuimu tai kivan väriset nepit tai iloinen sammakkofleece ovat kuin seireenien laulua; osta osta osta osta! Jos on, vinkatkaa. Tulis meinaan tarpeeseen.