Oo rakastaa kylpemistä. Äidin poika, samanlainen ekokatastrofi tässä asiassa. Pitkä kuuma kylpy, vaahdolla tai ilman, mukana puuhaa; ankkoja kattiloita kauhoja vispilöitä kaloja laivoja ämpäreitä kippoja kuppeja suppiloita (äidillä on kirja ja cokislasi, jos näin onnellisesti käy että kylpyyn pääsee), yhä lisää vettä poisloiskutettavan tai jäähtyvän veden tilalle. Loiskun läisk. Hienointa on jos saa itse ottaa suihkusta vettä kippoonsa ja ämpäriinsä ja kaataa niistä lattialle ja päähänsä ja äidin päähän. Tositosi hienoa siis. Niin hienoa, että kylvyssä voisi mieluiten käydä monta kertaa päivässä.

Käytännön syistä (lähinnä oman mukavuuden) olemme rajoittaneet kylpemisen useimmiten kertaan per päivä. Lattialla istuessa tulee pylly ja selkä kipeäksi ja sitten se on vielä vähän tylsää. Voihan siinä lukea vaikka kirjaa, jos ei ole väliä että se kastuu. Yleensä sillä vähän on väliä. Meillä on kyllä keskimäärin aika siisti kylppäri, eilenkin harjasin juuriharjalla lattian sillä aikaa kun jälkikasvu puljasi paljussaan. Kaapit ovat äärisiistit ja pyykkihuolto ojennuksessa.

Koska kylppärin ovi kuitenkin tulee avatuksi silloin tällöin muutenkin kuin Oon toivomassa tarkoituksessa, pyykki- tai hammaspesuteknisistä syistä esimerkiksi, tai siksi että itse pitäisi käväistä pikasuihkussa, ja Ooparka tulee aivan villiksi jo pelkästä ajatuksesta ammeeseen pääsystä pitää aina kovaan ääneen selittää mitä sinne on menossa tekemään. Koska Oo ei kestä ollenkaan sanaa "ei", tapa jossa sanottaisiin että äiti hakee pyykit, nyt ei mennä kylpyyn, ei ole toimiva. Ensinnäkin tuo sana "ei" aiheuttaa itkun (jota ei oikeasti jaksa kuunnella koko ajan, jos sen voi helposti tai aika helposti välttää) ja sana "kylpyyn" taas kaikkien muiden sanojen ja niiden merkityksen pyyhkiytymisen pienen miehen mielestä. "Ei kylpyyn" tarkoittaa Oon kuulemana yksinkertaisesti sitä että nyt kannattaa tempoa vaatteet pois ja kiivetä ammeeseen. Jos vaatteita ei saa temmottua pois, poika kiipeää ammeeseen joka tapauksessa. Eli meillä on kylpyyn ja kylpyhuoneeseen liittyen kolmenlaista koodikieltä tai erityistä ilmaisua:

1. "Äiti laittaa pyykit, mennään parvekkeelle laittamaan ne kuivumaan, odota, odota, äiti ottaa pyykit täältä, oiii katsopa muuten peiliin" (eteisessä, toim.huom.). Parvekkeen oven voi myös koittaa avata valmiiksi, koska se on suunnilleen se toiseksi kiinnostavin paikka ja oikein hyvällä tuurilla voi pyykit saada tempaistua koneesta ennen kuin Oo parvekkeella tajuaa että kylpyamme on suojattomana odottamassa.
2. Koodinimi mikämilloinkinlintu. Eli kun tilanne on se, että meistä jompikumpi, Siippa tai minä, on oikeasti aikeissa päästää Oon kylpyyn, mutta ei ihan just nyt vaan vartin päästä kun on ensin katsonut tämän tositärkeän telkkariohjelman loppuun tai lätissyt irkissä vielä hetken, käytetään Oon harhauttamiseksi kylvystä jonkun, vaihtuvan, linnun nimeä. Eli siis tähän tapaan: "mä tilhetän sen kohta, kirjoitan tän ensin loppuun" tai "jos sun tarvii tehdä se rauhassa niin mä voin kohta viedä Oon talitinttiin". Kuulostaa älyttömältä? No niin kuulostaakin, mutta kun ei tuo meidän poika ole mikään hölmö. Koitettiinhan me ensin tavata se sana, "Oo voisi mennä koo-yy-äl-pee-yyn kohta" - ja poika kirmasi riemusta kiljuen kylppärin ovea takomaan. Variaatiot kuten klypklyp ja plutiplut kokivat inflaation suunnilleen päivässä. Lintujen nimiä on rajattomasti. Aina voi vaihtaa varpusesta kottaraiseen, närhestä urpiaiseen ja homma on klaari. Lapsiparalla ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä perässä. Mieskin oppii lintujen nimiä, vaikka ei livenä tunnista edes talitinttiä. Harakan ja variksenkin sekoittaa.
3. Se mitä Oo rakastaa. Eli Oo! Tuus tänne, pääset kylpyyn!

Ja voi sitä riemun kiljaisua :)