Tänään oli hyvä päivä. Vielä se ehtii muuttua huonoksi. Kuten tunnettua on, aina ei voi voittaa mutta aina voi hävitä. Tiijetään.

Oo nukkui yhdeksään. Maanantaina telomani varvas on jo melko hyvässä kävelykunnossa. Olimme rannalla viettämässä perheen laatuaikaa, söin tänään kuutisen jäätelöä (en halua ajatella ihan tarkkaa lukemaa), ostin uuden puhelimen (edellinen palveli hyvin viisi vuotta, nyt jälkikasvu uitti sitä pissalammikossa ja sen toiminta oli sen jälkeen hieman - no, tahmeaa) ja söin täydellistä kesäkurpitsaa jonka siippa ystävällisesti äsken paistoi. Muukin ruoka oli hyvää. Punkkupullo odottaa avaamistaan tuolla noin - no sellainen pieni, lasillinen per kärsä vain. Ei tässä nyt ihan rappiolla olla.

Tämähän on valtavan mielenkiintoista, oikeaa tapahtuminen ilotulitusta ja seikkailujen loppumatonta tykitystä, hädin tuskin itsekään perässä pysyy. Voin vain kuvitella, tietysti pystyn kuvittelemaan vain pienen häivähdyksen murto-osan, kiinnostuksen määrän joka tätäkin blogia kohtaa. KAIKKI haluavat lukea tätä. No juu. En minä varmaan ensi viikolla enää muista tänne kirjoittaa, joten se ja sama...

Mutta ymmärrättehän, jotenkin se akun latautumiseen menevä aika pitää käyttää. Tämä on sentään astetta fiksumpaa kuin koukuttua Zookeeperiin (juu, OLEN yksinkertainen) tai Kuntavisaan. Eikö?