Kun kertakäyttövaippoja käyttävässä perheessä vaipat loppuvat, mennään kauppaan ja ostetaan paketti samaa merkkiä kuin ennenkin. That's it.

Kun kestovaippoja käyttävässä perheessä tarvitaan vaippoja, joko koska vaipat ovat loppu (lähinnä siis ovat väärän kokoisia) tai koska vaippoja on liian vähän, tai koska halutaan uusi vaippa tahi useampi ihan vain haluamisen ilosta, pitää valita merkki, malli, väri, materiaali, myyjä (kenellä on tarjous, kenellä loistopalvelu, kenellä kattavin varasto), empiä loputtomasti kahden söpöimmän välillä kunnes valitsee kolmannen ja sitten katuu ja menee ja napsauttaa ne kaksi muutakin. Ja nepit vai tarrat, siinäpä dilemma. Pitää miettiä kannattaisiko kotimaista wahmia vai hakisiko Ruohonjuuresta ruotsalaista ilman postikuluja. Vai yrittäisikö lopultakin tehdä itse?

Maanantaina Sintti vilkutti ja ihan selvästi käsimerkkeili jotta äiti osta vaippa, osta minulle vaippa. Nyt on siis optio napsauttaa yksi vaippa (tai kaksi tai kolme jos ei oikeesti pysty päättämään) ja kyllä kuulkaa olen tässä nyt kolmatta päivää pähkäämässä että mikä se olisi. Välillä luulen päättäneeni ja sitten haluamaani kuosia tai materiaalia ei olekaan varastossa ja tilaustöitä ei tehdä. Tai sitten ehkä se toinen vaippa olisi sittenkin kivampi. Tai se kolmas. Ja pitäisikö ostaa ässää vai ämmää, kun ässästä kasvaa huisvaan ulos ja toisaalta pikkukuoretkin tarvis olla.

Auuuuuuuhhhh. Jos tää oikeesti on toisellakin kerralla näin vaikeaa niin on se ihan tavattoman hyvä että aloittaa ostokset ajoissa. Onneksi ihan pian on Emo.