Ihan kunnon viiva! Ei niin vahva että meinaisi miehen nostamaa ahdistelusyytettä vielä, mutta tuo ei ole enää haamu :) Mä toimin sittenkin, ainakin alustavasti!

Tästä riemastuneena melkein olin Hyvä Äiti ja lähdin aamusta ulkoilemaan Oon kanssa, mutta vilkaisu lämpömittariin palautti järjen (lue: laiskuuden). 20 astetta pakkasta. Kääk. Enpä taida mennä ulos kun ei kerran ole pakko. Ja munhan ei siis ole. Kotiäitiydessä on tämä(kin) hyvä puoli.

Oo ei pääse ulos.

Oo Räkänokka tuli ja tahtoi tissin, jotenka tämä muokkautunee myöhemmin päivällä, mielialan mukaan toki. Ja sehän tunnetusti vaihtelee. Nyt on kuitenkin aika hyvä alku.

Mitä opin tänään -osasto:

900 gramman eineslihapullapussia ei kannata avata toisesta päädystä kokonaan auki, laittaa sitä työtasolle pystyyn ja mennä siinä välissä pikaisesti auttamaan jälkikasvua irrottamaan taaperokärryä eteisen kaapin liukuoven välistä. Kaniparka luuli varmaan että tuli pommitus, kun lihapullia satoi päähän. Nyt se kyyhöttää pöydän alla. Oo näpisti lihapullan ja juoksi karkuun. Äidin poika.

Oo sanoi eilen selvästi kaksi uutta sanaa. Auto ja pulla. Isin poika.