Kaksi viikkoa (melkein) takana, arviolta seitsemän edessä. Siis tätä ilman Siippaa viikot pitkät -eloa. Olen löytänyt tästä (todella huolella kokoon raapimalla) kaksi hyvää puolta. Voisin tehdä niistä listan, mutta kahden kohdan lista näyttää niin köyhältä että pysytellään vanhanaikaisessa kappalejaossa.

Koko sänky on minun. Ja Oon. Kun Oo tulee yöllä kainaloon, voin kohta vaivihkaa siirtyä hyvään tai siedettävään asentoon vähän kauemmas, siis Siipan puolelle.Tyynyjä on riittävästi ja Siipan peitto on virattomana, eli sen voi rullata mukavaksi selkä- tai jalkatueksi ja nukkua sitten seuraavaan mulla-ei-ole-jalkaa-eikä-kättä-ja-korvaan-sattuu -heräämiseen asti kohtalaisen seesteisesti. Ilmiselvästi hyvä puoli siis.

Ja sitten kukaan ei suihkussa käytyään jätä sitä tötsää, jonka tarkoitus on pitää suihkun suutinosa ylhäällä kiinni jotta virtaava vesi voi hivellä väsyneitä hartioita, yläilmoihin niin etten ylety siihen ilman epäinhimillisiä ponnistuksia joita en halua tehdä.

Siinäpä ne sitten olivatkin. Tää on todella kypsää.