Tuli siivouskohtaus. Ja sen kylkiäisenä tahdon-eroon-kaikesta-turhasta-ja-aika-monesta-tarpeellisestakin-tavarasta -kohtaus. Eikä muuta kuin varaamaan kirppispöytä ja sinne laatikkotolkulla tavaraa. Hyvin sujuu myynti, jopa niin että tässä pitää kohta mennä kellariin kun pöytä näytti eilen jo aika autiolta.

Mutta sen verran tässä pitää nyt taas avautua, että mikä prkl siinä on kun järjestää sen pöydän, ei tupaten täyteen, nätisti, siististi, aakkosjärjestykseen ja silleen, niin kun kääntää selkänsä hakeakseen lisää henkareita ja palaa takaisin niin Kabuuuuuuummmmm! tornado on käynyt. Miksi pitää ottaa jokainen ylähyllyssä rivissä oleva kirja ja leffa käteensä ja laittaa ne sitten alahyllylle kasaan? Miksi? Miksi vaatetta ei voi laittaa takaisin henkarille, miksi se pitää heittää looshin lattialle? Miksi yksi kenkä laitetaan alahyllylle ja toinen ylähyllylle, miksei vierekkäin siihen keskelle missä ne olivat? Miksi miksi miksi?

Minä ymmärrän jos mukana on päättömästi kohkaava lapsi tai dementoitunut mummo tai itsellä on pissahätä tai hermo menee tai jotain. Aina ei ehdi asetella. Enkä tietenkään odota muilta sellaista estetiikantajua millainen itselläni on, pitkin hampain kestän että kirjat eivät ole kokojärjestyksessä niinkuin itse ne laitoin. Mutta sitä en tajua miksi viisi minuuttia riittää kaiken levittämiseen kuin räjähdys olisi käynyt. Jatkuvasti. Ja kyllä, se ärsyttää.

Käyn sitten neuroottisesti siivoamassa paikan kahdesti päivässä. Eipä sitä muuta tekemistä olisikaan. No ei oikeastaan olisikaan, mutta kun sinne menee joka kerta rahaa. Saldo taitaa olla plusmiinusnolla. Lohduttaudun sillä, että ostan pienempään tilaan meneviä tavaroita kuin myymäni. Vaihtotaloudesta päivää.