Tämä on tiedättekö niitä päiviä, joiden kohokohta on Kotikatu-uusinta. Oikeesti ny. Ja ei, en katso Kotikatua. Katsoin kymmenen vuotta sitten. Tarpeeksi tähän elämään.

Mutta pelottavalla tavalla sitä keski-ikäistyy. Kun pakolliset baarikäynnit ovat, jos eivät aivan historiaa, niin äärimmäisen harvinaisia, niin mitäs sitä muuta kuin katsoo telkkaria ja syö pannaria lauantai-iltana. Siihen liittyen, anteeksi nyt; meillä on käytössä n. 30 tv-kanavaa, toisissa enemmän tolkkua kuin toisissa, niin mikä siinä on että lauantaina toosasta ei tule mitään. Ei mitään. Huuma. Öh. Viettelysten saari. Öhhöh. Kettu, Karpolla on asiaa, leffa nimeltä Sutinaa solmukohdissa? Ja minä maksan tv-luvankin.Tai no tuli sieltä American Idol ipanan iltapuuroaikaan. Turhahko jakso katsojan vinkkelistä, ei myötähäpeää ja onnistumisia sekunti per lärvi. Ja sitäkään vähää kuullut kun jälkikasvu kiljui ja heitteli äänekkäästi lusikkaansa päin mitä ikinä onnistuikin.

Jos suomalaiset ovat ammoisista ajoista alkaen lauantaina saunoneet ja sitten kiskoneet päänsä täyteen nakit silmille tuhannen tuiskeeseen niin, että on aivan sama mitä niille näyttää kun eivät ne tajua mitään ja sammuvat kesken tai eivät ainakaan muista sunnuntaina mitä tuli katsottua, niin voisiko silti saada yhden pienen kanavan kotonajumittajille? Mainostettaisiin vaikka perhepizzoja ja farmariautoja siellä välissä, ja kohderyhmänä olisivat semmoiset kuin me. Mulle voisi mainostaa myös suklaata. Tehoaisi varmasti. Ja sieltä tulisi sitten ohjelmaa lauantainakin. Vaikka Bruce Willis -putki tai Dynastia uusintana. Kun mä haluaisin.

Ja näinhän tämä on, paitsi että säännön rikkova poikkeus on Pasila. Jos se ei pelasta koko päivää, niin loppuillan. Hissu on ihana. Mutta ei yksi Hissu kesää tee. Ei riitä. Tahdon entertainmenttia koko rahalla ja mainostuloilla. Tai edes suklaata.