siirtyi tänä aamuna Daiju. Tässä totutellaan nyt karvattomahkoon kotiin, kirjojen pitämiseen kirjahyllyn alimmillakin hyllyillä, mahdollisuuteen hankkia hapsullisia mattoja, pyykkien kuivaamiseen rennosti olkkarissa niin, ettei hihoja ole lyhennetty yön aikana, ovien pitämiseen auki, toimivaan nettiin, toimivaan telkkariin, stereoihin, kännykän laturiin, ompelukoneeseen ja jalkalamppuun, tiellä olevan häkin puuttumiseen keittiöstä, aamuisin hapankorppua kerjäävän jäniksen puuttumiseen. On vähän ikävä. Mutta Daiju meni kavereiden luokse. Mä lupasin sille että Fasu ja muut odottavat porkkanamaan laidalla ja korkeintaan ihmettelevät mikä kesti. Se sai lähteä sylissä silitettävänä, ihan rauhassa. Sillä on nyt hyvä olla. Kyllä tämä tästä.