Tänään perhekahvilassa tuli sivuttua aihetta äitiysvaatteet ja niiden epäkäytännöllisyys. Pakko avautua aiheesta vielä tännekin, että kaikki maailman ihmiset, tai ainakin ne jotka suomea taitavat, pääsevät ainakin teoriassa osalliseksi traumoistani ko. pukimiin liittyen. Niitä nimittäin riittää.

Ensinnäkin kirouksista pahin. Äitiyssukkahousut. Jo pelkästään tavalliset sukkahousut ovat ihan syvältä sieltä, mutta äitiysmalli korottaa raivariasteen potenssiin kymppi. Lahkeet ovat totta kai aina väärän mittaiset ja silleen, mutta pahinta on se valuminen. Oli maha sitten iso tai pieni tai mitä tahansa siltä väliltä, aivan sama, sukkahousut katsovat asiakseen valua kohti lattiaa. Yritäpä pukeutua lyhyeen hameeseen ja äitiyssukkahousuihin. Onnea vaan. Viiden minuutin millaisen tahansa liikkumisen jälkeen haarakappale huitelee tuossa polvien korkeudella ja alat toivoa että olisit pukeutunut ainakin pohjemittaiseen hameeseen sen polvet paljastavan sijaan. Nimittäin haarakappaleen näkyminen hameenhelman alta ei naurata, ei edes teoriassa eikä jälkeenpäin. Vaihtoehdoksi jää repiä ja nykiä sukkahousuja ylöspäin ja samalla kiskoa hametta alaspäin, tai sitten toimia kuten minä tuossa lokakuun alkupuolen helteillä eli kiskoa raivopäissäni sukkahousut pois neuvolan vessassa ja tarpoa kotiin paljain säärin. Voitte olla ihan varmoja että kun tämä raskaus on ohi, menen ja poltan ne kirotut kapistukset grillipaikalla. Ja tanssin laulaen rovion ympärillä.

Lappuhaalareista en sano mitään. Ei ole aikuisen ihmisen vaate se.

Tunikoista tykkään, normaalitilassakin, koska niillä saa kätevästi peittoon naiselliset ongelmakohdat eli suomeksi läskit. Äitiysmalleissa kuitenkin on se leikkaus tuossa tissien alla, sattuneesta syystä, ja sitten siinä on taas suunnittelukukkanen kylkiäisenä. Se liuhukenauha joka pitäisi solmia jonnekin. Jos sen solmii eteen, niin - no ei solmi koska se näyttä idioottimaiselta. Sivulle? Ei solmi koska nauha ei riitä rusettiin niin vaan tuloksena on möykky josta riippuu yksi pitkä huitale. Taakse? No tämä on varmaan se alkuperäinen ajatus ja tavallisin tapa. Minä en tykkää (ylläri, se ei tykkää jostain!) rusetista pyrstön päällä mutta erityisesti en tykkää siitä että rusetti tuntuu möhkäleenä selässä istuessa millään muulla kuin selkänojattomalla jakkaralla. Jos ne nauhat leikkaa pois, ne ensinnäkin jättävät hölmöt jäljet sivusaumoihin ja toisekseen vaate muuttuu teltaksi. Krääh.

Äitiyshousuissa ei ole järkeviä taskuja. Miksei ole? Luuleeko Suunnittelija että äiti kantaa oleellisen kohdussaan eikä tarvitse maallista omaisuutta, kuten vaikkapa nenäliinaa tai salmiakkirasiaa? Jos äitiyshousuissa on taskut, ne on sijoitettu niin että istuminen takakenossa asennossa vähän vaikeasti aiheuttaa taskujen sisällön purkautumisen pois taskuista ja ympäristöön, josta sitten voi puhkuen jumpaten kontata etsimään sitä. Ilkeänä vitsinä pidän niitä housuja joissa tasku oli polven alapuolella sivussa. Siis todella kätevää varsinkin siinä raskausviikoilla 30 ja päälle. Ihan tavallinen vetoketjullinen tasku ihan tavalliselle paikalle housujen sivuun, kiitos.

Äitiyspaidat suunnittelee ilmeisesti keskimäärin mies, jolla on fetissi tisseihin, erityisesti tulevan äidin sellaisiin. Keskimääräinen kaula-aukon avaruus on mallia napakin näkyy. Raskaana olevan napa on tietysti yleensä hauskan näköinen, ehkä tämä liittyy siihen. Mutta kun kumartuminen on muutenkin vähän hankalaa ja ohimennen suoritettavan liikkeen sijaan prosessi, sitä toivoisi etteivät tissit tipahtaisi kaula-aukosta ulos kun tulee kumartuneeksi. Mikä niissä kietaisu- ja valekietaisukaula-aukoissa on niin ehdotonta? Ihan tavallinen o-aukko, kiitos. Pieni o, ei iso. Pää ei kasva vaikka maha kasvaakin.

On niitä kivojakin vaatteita. Niitä myydään silloin kun minä en ole raskaana.