Paljastetaanpa taas yksi pakkomielle.

Kerään purkkeja. Ja paitsi että kerään, niitä myös kertyy itsestään ja ne lisääntyvät sekä suvullisesti että suvuttomasti niin, että puput jäävät toiseksi. Ostan kirppareilta kivoja purkkeja. Otan talteen kivoja purkkeja. Säästän kivoja purkkeja. Löydän kaapeista yhä lisää kivoja purkkeja. Purkkien lisäksi meille kertyy jostain emalimukeja, 70-luvun kattiloita, 60-luvun muovirasioita, 50-luvun puurasioita, 40-luvun lasitölkkejä. Lista on loputon. Ja tulos se, että meillä on suunnilleen jokaisella tasolla ainakin yksi purkki, useimmilla enemmän.

Perustelen purkkimaniaa sillä, että niihin on kätevä säilöä kyniä, pientä sälää, meikkisiveltimiä (nojoo...), saippuoita, palikoita, nappuloita, avaimia, työtakinnappeja... Tämäkin lista on loputon. Ja tulos se, että jokainen purkeistani on täynnä epämääräistä sälää.

Järkevintä olisi tyhjentää kaikki purkit, perata turhat sälät (kuka oikeasti tarvitsee tätä avainta, jolle ei ole lukkoa löytynyt kuuteen vuoteen?) pois ja laittaa tarpeelliset pariin purkkiin. Loput purkit pois, tai jos ei nyt pois niin edes kellariin. Mutta emmäpysty. Mun purkit!

Niin ja toi KissKiss-karkkipurkki maksoi vaan 20 senttiä. Siinä voi pitää kyniä kun täällä niinsanotussa työhuoneessa ei ollut vasta kuin kolme kynäpurkkia ja yksi niinsanotuille toimistotarvikkeille varattu lipasto. Niin että olihan se pakko ostaa.