ja huomenna ja ylihuomennakin. Nimittäin Oo-paralla on se korvatulehdus edelleen, kuten eilen tuli asiaa sivuttua. Nukkui sitten iltakasista aamulla puoli kymmeneen. Oli muuten aavemainen fiilis herätä aamulla klo 9.15 itse, ilman että kukaan tai mikään herätti. Onneksi Oo nukkui siinä vaiheessa aamua jo kainalossa ja tuhinan kuuli kauas - perusoletushan olisi muuten ollut että ei se voi edes hengittää kun ei jo tähän aikaan aamusta täysillä touhota.

Pitkät ja makoisat yöunet kostautuivat. Päiväunien nukkuminen on täysin yliarvostettua, tuumi Oo ja vartin torkkujen jälkeen tuli pois makkarista. Normaalissa touhotuksen määrässä ollaan taas, joskin lääkkeillä doupattuna, mutta kuitenkin. Lääkäri määräsi lepoa. Hahah.

Mutta siis. Ohjelmassa on kökkimistä, kökkimistä ja kökkimistä. Kotona. Minä kun nyt päätin että ennen ei mennä minnekään kuin tuo räkis ja köhis ja tulehdus on poissa. Ensi töikseni jätin Oolta lehmänmaidon pois ja Suuri Rakkaustarina; Oo ja Alpro Soya saattoi alkaa. Suuremmat voimat ovat rakkautta vastaan, koska ko. eliksiiri on kielletty alle 3-vuotiailta vitamiinilisien takia. Päätin, että Oo on varhaiskypsä ja saa syödä silti. Syö se monenlaista muutakin kyseenalaista. Sitä en tiedä, kuvittelenko, mutta en ole tänään niistänyt pikkunenää kertaakaan eli vuorokauden maitolakko tehoaa jo. Tai sitten nuha olisi loppunut muutenkin. Tästä voisi jaaritella enemmänkin, mutta se on tehty jo aika hyvin puolestani täällä, ja täälläkin mainittu. Pitäisi tuo kirja varmaan hankkia ihan omaksikin. Nimimerkillä äiti jonka lapsi on antibioottikuurilla...

Tänään olisi muskaripäivä ja huomennakin olisi ollut jotain ja lauantaina nyt ainakin. Mutta me jumitetaan kotona. Saisikos vähän empatiaa ja semmoista tänne? Ja moraalisen oikeuden ostaa kilo suklaata ja syödä se yksin?

Onneksi Oo voi hienosti. Hirmuisen reipas pieni mies. Äsken haki isille kahvia niin tehokkaasti että äiti taisi päästä matonpesuun. Äidin kulta. Niisk.