Kuuden viikon kokemuksella kahden lapsen äitiydestä voin kertoa, että menneiden asioiden (ilmeisen lopullisesti menneiden, eivät tule takaisin, moi moi vaan niille) listalla - kyllä, listalla, ei olekaan aikoihin tullut moisia tehtyä - ovat

  1. Muisti. Tämä on niin ilmeinen että tuskin tarvitsee selittää, mutta esimerkiksi vessareissun aikana voi unohtaa mihin tai kenen syliin vauvansa jätti, ja kuikuilla sitten muka huomaamattomasti kaikkia että josko se tuolla olisi. Ja tulla naurunalaiseksi viimeistään siinä vaiheessa kun ei kuitenkaan osaa pitää suutaan kiinni vaan kertoo unohtaneensa mihin sen lapsen dumppasi. Se nyt on ihan selvää että uuden pankkikorttini tunnuslukua en todellakaan muista.
  2. Järki. No ei sitä ollut ennenkään.
  3. Suhteellisuudentaju. Rähjäsin esikoiselle joka nakersi dvd-leffansa kantta. Eivät varmaan naapuritkaan uskalla enää leffojaan pureskella.
  4. Suhteellisuudentaju toiseen suuntaan. Tarviihan lapsi leluja, eikö tarviikin? Ja vaatteita, ja vaippoja, ja kenkiä ja kirjoja ja ja ja. Varsinkin vaippoja.
  5. Todellisuudentaju. Etsin eräänä yönä keskimmäistä lastani mm. sohvan alta. Siis oikeasti. Lukijat tietänevät ettei meillä ole keskimmäistä lasta.
  6. Normaalipaino. Antakaa tänne sitä suklaata!