Taas olisi tukiryhmän tarvetta. On se kumma, kun ryhmää on vaikka ja mitä valittavaksi asti, ja kansalaisopiston kurssit kaupan päälle, ja tällaista ei ole.

"Hei, olen Akukka ja olen raskaustestiriippuvainen." "Hei Akukka!" (ja jälkimmäinen kuorossa siis, voitte sanoa sen, yy-kaa-koo-ny.)

Nukutin äsken jälkikasvun päiväunille. Siinä makoillessa, jos ei satu itsekin nukahtamaan, tulee usein miettineeksi monenlaista. Joskus ihan fiksujakin juttuja, sellaisia joista on hyötyä. Kuten vaikka meidän nykyinen makkarin järjestys, joka on parempi kuin entinen. Joskus miettii että pitäisi tuo katto maalata, mutta ei sitä koskaan maalata koska se on vaivalloista ja kamalaa puuhaa. Ja joskus miettii mitä tekisi jos voittaisi loton päävoiton. No tämä lottoasia on mietitty niin moneen kertaan että toiminta varmaankin lähtisi jo aika selkäytimestä. Siitäkin voisi tarinoida ummet lammet, mutta ei ny jaksa.

Tänään tuli kuitenkin mietittyä tätä raskaustestiasiaa. Laskin pikaisesti päässäni että koska olemme nyt yhteensä nelisen vuotta toivoneet raskautta, syystä tai toisesta välillä taukoa toivonnassa pitäen, ja siihen mahtuu jokunen kierto, olen teoriassa tehnyt nelisenkymmentä raskaustestiä. Minä en ole niitä, jotka tyynen rauhallisina odottelevat että menkat ovat pari viikkoa myöhässä tai että niitä ei ole näkynyt puoleen vuoteen. Eip. Minä ostan testin, tai pari, tai kolme, jo hyvissä ajoin valmiiksi. Aloitan testaamisen ennen kuin menkat ovat myöhässä ja jatkan sitä kunnes peli on ihan varmasti menetetty. Tästä tullaan siihen, että edellämainittu teoria pissaisee heti kättelyssä. Pari testiä per kierto. Keskimäärin. Ihan joka kierrossa ei ehdi testata, kuten tässä tuoreimmassa jossa minut yllätettiin kirjaimellisesti housut kintuissa. Mutta sellaiset 10 kiertoa per vuosi menee testiä testin perään pukaten. Ollaan jo 80 raskaustestissä per tämän kukkasen elämä. Eikä se riitä. Koska menneisyyteeni kuuluu myös jakso jolloin en halunnut olla raskaana, ja olin silloinkin yhtä neuroottinen, olen tehnyt aivan varmasti yli 20 en-kai-mä-vaan-ole-raskaana -testiä. Sata testiä on siis aivan realistinen määrä. Ja enpä suuresti hämmästyisi jos tämäkin arvio olisi alakanttiin. Mutta leikitään että sata, se on näppärä luku käsitellä.

Sata testiä, hinnaltaan keskimäärin kolmisen euroa (joo, ne apteekin testit ovat kalliimpia mutta mä olen pro ja tilaan netistä tai ostan tuplapakkauksia), se on 300 euroa. Halvan äkkilähtöetelänmatkan hinta. Tai sellaisen tallentavan jonkunminkälieboksin hinta jonka siippa haluaa. En siis kerro tätä lukemaa sille. Meidän entisen asunnon kuukauden vuokra. Kuukauden ruoat tähän perheeseen. Kaksi Tripp Trappia (jollaista himoitsin mutta pihinä tyydyin halpiskopioon joka sivumennen sanoen vastaa täysin tarkoitustaan). Telkkarilupa vuodeksi ja leffapopcornit loppuelämäksi.

Kolmella sadalla saisi monenlaista. Minä olen ostanut sillä rahalla pettymyksiä, joskus helpotuksiakin, punkunjuontilupia. Ja sitten myös varmistuksen sille minkä jo tiesin. Sillä sen ainoan kerran kun olin raskaana, en olisi tarvinnut testiä. Tein minä sellaisen kuitenkin. Hah! Uskoitte? No monta minä tein. Ainakin viisi. Että onnea vaan jos sitä tukiryhmää ei ala kohta löytyä.