Esikoisvauvaa sitä hyysää. Singahtaa paikalle kun se aivastaa, autossa menee sen kanssa takapenkille ja jos ei pysty, vaikkapa siksi että jonkun pitää ajaakin, kaartaa välittömästi tienpieleen jos se yskii. Kun sehän tukehtuu. Sen selän taakse pulttaa tyynyä ja viritystä ettei se unissaan kierähdä selälleen ja tukehdu pukluun. Sen vaatteet (ja omansa) vaihtaa kun se puklaa pikkulammikon. Sille petaa sängyn (jota se ei välttämättä käytä, mutta petaaminen on kivaa). Sen vaatteet saattaa kaksi ekaa kertaa pestä erillään muusta pyykistä, mutta sentään sitten tulla tolkkuihinsa ja pestä kaikki samassa vaan (tosin tiukasti värierotellen, meillä ei mitään huithapeleita tässä asiassa olla; neljä eriväristä koria on ja rättipyykki päälle). Kun sen ojentaa toiselle vanhemmalle (ei mielellään kenellekään muulle), se tehdään va-ro-vas-ti niskaa tukien ja molemmin käsin, hengitystä pidättäen. Paras olisi jos siirtoon olisi korkeareunainen pehmustettu tarjotin. Kaupassa sille ei käännetä selkää kun se koisaa ostoskärryissä, vaan tarrataan kärryihin rystyset valkoisena ja otetaan perunoita laarista vaikeasti yhdellä kädellä koko ajan vauvaa tuijottaen.

Ja sen kylvettää heti, ihan saman tien kun napatynkä on irronnut. Ei ennen, koska on kuuliainen ja uskoo ohjeet.

Toisen lapsen kanssa toimitaan niin että se menee tuossa sivussa. Tarpeen tullen se heitetään puolisolle, joka ottaa ilmasta kopin (no melkein, ei tarvi soitella lastensuojeluun siellä). Puklut pyyhitään jollain käteenosuvalla rätillä (* omista ja lapsen vaatteista ja ihan hyvät ne on, voidaan lähteä kauppaan. Kaupassa otetaan perunat ihan tavallisesti vaan. Autolla ajetaan parkkipaikalle eikä tienvarteen. Eikä se mitään sänkyä tarvi. Ostetaan niille joskus kerrossänky.

Ja sen kylvettää kun se on pari päivää vaille kolme viikkoa. Kun no jaa, kai sen voisi paljuun dipata, otetaanpa oikein kuva.

1463850.jpg

(* Esikoisen ajoista on opittu että rättejä ei ole ikinä liikaa. Rättiin pitää osua käden kun sen ojentaa, oli missä vaan. Suunnilleen eka mitä tein plussatestin tehtyäni oli napauttaa itseni Myllymuksujen sivuille ja tilata rättikankaita, pino. Iso.