Pitääpä taas ihmetellä.

Että miksi hyvät bändit ja artistit eivät voi pysyä lestissään vaan alkavat tehdä kökkömusiikkia? Joko ihan rehellistä kökköä kustomoituna kaikkien keskioluttiputuksesta haaveilevien pubiasukkienkin ymmärrykseen sopivaksi tai sitten taidetta. Mikä siinä on että kun on hyvä rokkibändi niin se ei voi pysyä hyvänä rokkibändinä vaan sen pitää pykätä kaksituntinen sinfoniaeepos johon on palkattu mukaan sinfoniaorkesteri ja vaihdettu kitarat purustanialaisiin säkkipillipolkimiin? Tai jos kaikki hyvät biisinaihiot on jo käytetty niin miksei sitä voi vaikka lopettaa, miksi pitää julkaista loputtomasti samaa kaavaa noudattavaa turhuutta? Tai tehdä comeback jota kukaan ei kaivannut?

Kotiteollisuuden Jos sanon on hieno. Vaimon pakaroista sen sijaan en ole kiinnostunut.

CMX:n Aurinko on loistava levy. Uusinta tuskin hankin, en ole hankkinut edellisiäkään.

Neljä Ruusua teki joskus ihan oikeasti hyvän levyn ja sen levyn nimi oli Haloo. Sen jälkeinen tuotanto aiheuttaa lähinnä myötähäpeää ja välittömän kanavanvaihdon.

Tykkään monista Dingon 80-luvun biiseistä. Ei tarvinne sanoa enempää.

Zen Cafén Helvetisti järkeä on ihana levy. Sen jälkeen laulaja on ilmeisesti mennyt artikuloi selkeästi -kurssille ja unohtanut biisintekotaitonsa sinne.

Nämä ovat allekirjoittaneen jyrkkiä mielipiteitä eikä niistä sovi loukkaantua. Eikä kannata edes vetää mitään johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen, paitsi Erika voi päätellä kun se tykkää siitä, ja nyt se taas järkyttyy jostain kuitenkin :)