Reissussa tuli oltua. Oo oli Tosi Reipas, hurmasi mummot ja muutkin. Lapsen kanssa matkustamisessa on toki rajoituksia ja hidasteita, mutta myös sellainen hyvä puoli, että voi olla ihan kuinka avuton ja tyhmä tahansa, vailla sellaisia palveluksia jotka eivät oikeasti kuulu hintaan ja kysyä sellaisia kysymyksiä jotka eivät ollenkaan kuulu sille jolta niitä kysyy, ja silti saa loistavaa palvelua. Ainakin kun mukana on Maailman Kaunein Vauva. Ja meillähän siis on.

Enimmäkseen elo ja olo oli hyvin rauhallista, jopa silloin kun kävimme katsomassa lonksuja ja kun Tunnelbanan hissi kulkikin äkkiarvaamatta sivusuuntaan, mutta Oon varsinainen riemastuksen aihe oli tavaratalo NK:n evakuointi, jonka Turun Sanomatkin noteerasi. Paloautoja ja kypärämiehiä ja menoa ja meininkiä. Ja me sen kun ihmettelimme mikä on kun hissi ei toimi.

Tukholman hissit. Ne ovat luku sinänsä. Niitä on paljon. Paljon. Mutta joka kolmas on rikki, lappu luukulla, sönder. Joka kolmas menee loputtomasti väärään suuntaan ja jäljelläolevista puolet on täynnä ihmisiä, jotka eivät vain viitsi kävellä. Jäljelle jää marginaalinen määrä potentiaalisia hissimatkoja. Liukuportaat ovat poikkeuksetta porrasmalleja. Niitä liuskoja lättänöitä malleja joita täällä kaikki kaupat ja keskukset ovat väärällään, ei ole. Tai jos on, ne ovat rikki, lappu luukulla, sönder.

Miksi sitten iso ihminen ei osaa mennä vankkureineen tavallisiin rullaportaisiin, kysyt. Osaahan se. Mutta ei se halua. Ei ainakaan silloin kun sen vankkurit ovat peittyneet pusseihin ja kasseihin ja nyssäköihin, joita niihin on ladattu Polarn och Pyretillä ja muissa asiaankuuluvissa paikoissa. Tulee sitä painoa vankkureihin niin, ettei normihauiksilla enää pysty ei kykene. Siksi se haluaa hissin.

Mutta oli kivaa. Ja kyllä se Gamla Stan on hieno. Ja kyllä tuli shopattua. Ai mitä? No lastenvaatteita ja pari imetyspaitaa...

Niin ja joo. Ne ajoivat sitten rallia ja pelasivat jääkiekkoa, Suomen vissiinkin osallistuessa molempiin jollain lailla, siellä samaisena viikonloppuna. Arvatkaa vaan noin niinkun huviksenne oliko laiva täynnä väsyneitä hajuvedenostajamiehiä sunnuntai-iltana?

Pikkuvelirintamalle ei kuulu mitään. Mutta päivät käyvät sen verran vähiin, että kohta alkaa neuroottinen joka nippasun kyttääminen ja tulkitseminen. Olenhan mä raskaana, olenhan?