Minulla on paljon hassuja pakkomielteitä. Ja sitten tällaisia järkeviä katsantokantoja kuten otsikossa, sellaisia joille mummo taputtaisi hyväksyvästi käsiään yhteen. Ja jatkaisi että ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Se ei pidä paikkaansa, syöminen on aina ookoo ja hyväksyttyä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Keskeneräisyys on ikävää. Keskeneräiseksi luetaan esimerkiksi likaiset astiat muualla kuin tiskikoneessa. Syömisen ainoa hankaluus (sen lisäksi että se lihottaa; kyllä, terveellinenkin ruoka lihottaa kun sitä syö niin paljon kuin minä, ja suklaat päälle) on siinä, että ruokailutilanteessa väistämättä joutuu ensin huvittelemaan ja sitten ahertamaan. Paitsi jos syö ravintolassa, mutta se on pihille kallista. Nimittäin kun valmistaa ruoan, ruoanvalmistusastiat laitetaan tietysti tiskikoneeseen ennen ruokailua. Tämä hoituu, joskin on riski että ruoka jäähtyy lautaselle siinä säätäessä. Jäähtyköön. Sitä varten on mikro. Mutta tosidilemma tulee eteen kun tarjoiluastioita ei mitenkään voi tiskata ennen ruokailua. Ei vain onnistu järjestys jossa laitetaan lautaset tiskikoneeseen ennen syömistä. Ja se tietoisuus kalvaa koko ruokailun ajan.

Olen keksinyt ratkaisun. Syödään kylmiä eineslihapullia suoraan paketista.