Tänään täällä on ollut aika lämmin, ei mikään helleaalto mutta sellainen ihan ok. Villapaitakeli, eikä tehnyt sukkiakaan mieli ottaa pois, mutta linnut ihan lauloivat eivätkä putoilleet jäätyneinä puista. Tuuli, mutta ei päänirtoamistahtiin. Oo sai olla ilman käsineitä, mikä tosin ei ollut eka kerta ollenkaan (olen laiska äiti). Oli sellainen ilma että kesäteatterissa varmaan tulisi narisseeksi kylmyydestä, mutta näin keväällä tämä lämpö riittää herättämään halun painaa kämmen kivitalon auringonpuoleiseen seinään ja laittaa silmät kiinni.

No mutta. Satanut ei ollut hetkeen, aurinko oli satunnaisesti paistanut. Pölyä oli kertynyt, hiekkapölyä ja siitepölyä ja muuta satunnaista höttöä, pihalle ja asfaltille ja tuonnenoin. Pöly on tässä avainsana. Sillä kun illansuussa alkoi kevyesti sataa, sade kasteli sen pölyn ja hötön ja sitten se tuli.

Se sateessa kastuvan asfaltin tuoksu jota olen odottanut koko pitkän talven. Se on nyt oikeasti kevät ja melkein tekisi mieli itkeä ilosta.