Siipalla on synttärit joulun alla. Jokavuotinen toistuva dilemma, kun pitää keksiä joululahjaa ja sitten vielä synttärilahjaakin, ja kyllä, minä tahdon ostaa sille lahjoja. Ja se ostaa minulle. Ennen Oota lahjasaldo per nassu oli sellainen 10-15, nyt vähän vähemmän mutta useampi kuitenkin. Hyvän lahjan löytäminen on palkitsevaa ja paketoiminen terapoivaa. Lahjat ovat kivoja. Tervetuloa materialistinen joulu!

Tänään luin Oon kanssa aamupalapöydässä päivän lehteä ja bongasin sieltä sitten tarjousliitteestä (ei kuponkia, ihan ilmoitus vain) yhden leffan jonka siippa tahtoo vaan ei ole löytänyt. Ei muuta kuin Oo pukeisiin, itse samoin, ja kärryt kohti bussipysäkkiä. Satoi vettä ja räntää ja pieniä kissoja, ja se bussi johon osuttiin oli täyteen ammuttu mummoja. Tajusin liian myöhään että se oli eka jälkeen kymmenen lähtevä bussi, eli alennushintainen sellainen. Kaikki kulmakunnan mummot olivat kyydissä. Paljon pahoja katseita laiskaan loiseen (=minuun) siis.

Pääsin kauppaan, ostin sen leffan, tulin sen kanssa kotiin (kaikki samat mummot samassa bussissa taas). En paketoinut ihan vielä kun en jaksanut ja oli jotain muutakin ja ehtii sen. Laitoin puolivillaisesti piiloon kyllä. Siippa tuli kotiin ja arvatkaa mitä tapahtui seuraavaksi?

"Mä ostin sulle lahjan."

"Aijaa, minkä?"

"Laita silmät kiinni."

"No?"

"Nyt saa avata, tämmösen, eiks oo kiva, etkö olekin halunnut ton, me käytiin Oon kanssa hakemassa se kun oli lehdessä mainos, sen piti olla sun synttärilahja mutta mä ostan sitten synttäriksi jotain muuta kun mä nyt halusin antaa sen heti."

Näin käy joka kerta, joka ikinen kerta. En voi ostaa mitään (kivaa) jemmaan Siippaa varten, ja nyt on huomattu että en myöskään Oota varten, koska annan ne lahjukset viimeistään illalla jos aamulla ostin. Harvoin maltan niin kauan. Oo sai jo joululahjaksi tarkoitetun rekka-auton, en ehtinyt edes piilottaa sitä välillä. Kun on niin kiva antaa lahjoja, ja kaikkein kivointa antaa ne heti. Jouluksi sitten uusia. Ja synttäreiksi.