Mirkka haastoi miettimään, mihin olen siipassa rakastunut, ja hän minussa.

Olisi kiva vastata jotain ylevää ja hienoa. Mutta minä tykästyin siipassa silloin vajaat kymmenen vuotta sitten hyvää ryhtiin ja siihen, että katsoo päin eikä luimuile. Ja on aika hauska eikä yleensä tyhmä eikä varsinkaan hidas, paitsi kun pitäisi lähteä jonnekin. Mun antimiesihanne on sellainen hartiat lysyssä kulkeva nuhjake joka raahaa jalkojaan ja mutisee ja juo kaljaa, katsoo jääkiekkoa ja kaivelee housujaan. Ei vaan iske ei, sori sellaisten miesten puolisoille :)

Kysyin siipalta mihin se rakastui minussa. Se katsoi just Dallasta niin ei se ehtinyt syventyä asiaan mutta väitti että mä olin niin söpö. Minä tietty tarkensin että jaa olin ja siippa osoitti fiksuutensa korjaamalla äkkiä että olet, olet. Sitten se muisti jonkun äärettömän hauskan jutun mitä olin kertonut vähän ennen meidän yhteiselon alkua ja että se oli ollut melko myyty. En kerro sitä juttua tässä, se on aika tyhmä eikä ainakaan kuulosta hauskalta kirjoitettuna, asiayhteydestä irrallaan eikä kymmenen vuoden viiveellä.

Kuulostetaanko me tosi romanttisilta? Ei taideta. Mutta nopeita me ainakin oltiin, kolmet treffit ja asuttiin yhdessä. Paljastettakoon vielä että mä olin tuolloin naimisissa. Puoltoista vuotta ja olin uudelleen naimisissa. Erotilasto täytetty mun osalta, mies olkoon tilastopoikkeus :)