tai oikeastaan ilta. Päivällä kaikki meni hienosti, oli ennätysvilkas perhekahvila, oli kivat treffit ex-työkaverin kanssa toisessa kahvilassa, oli ihan sopivasti sattuvat bussiaikataulut ja kohtuullinen itsehillintä, söin vain kaksi pullaa.

Mutta nyt on ikävä olla ja paha mieli. Ei mitään uutta, nämä samat märehdittävät vaan, kaikki muut ovat raskaana paitsi minä. Siis ihan kaikki, paitsi ne jotka eivät haluakaan olla. Tai mistä minä tiedän haluavatko, mutta vedetään nyt tällaisia radikaaleja johtopäätöksiä. Niitä raskaana olevia on nyt kumminkin monta. Tänään kaksi uutta uutista aiheesta. Eikä saa käsittää väärin, sikäli ja kun nämä kyseisetkin tätä lukevat, mutta kyllä, mä olen kateellinen ja tyhmä ja mulla on vähän paha mieli. Mä iloitsen teidän puolesta oikeasti, mutta saanko tehdä sen vähän myöhemmin? Nyt ei jaksa ihan vielä.

Niin ja sitten koululaisia kuolee liikenteessä ja mä vollotan vaikka meillä on tuo yksi ihana eläväinen. Yleisen pahan mielen päälle pamahtaa siis morkkis ja syyllisyys. Kun ei mikään riitä ja lisää pitää vinkua vaikka muilla on huonommin. Mutta kun ei se auta. Sormen katkeaminen sattuu, vaikka toisella katkeaisi ranne. Niin sitä on ihminen omanapainen.

Kp vissiin 20 ja tänään jo siivosin neuroottisesti Mammiksen keittiötä. Taitaa tulla lyhyt kierto.