Minä en tykkää juhlapyhistä. Paitsi joulusta, mutta se on eri juttu. Silloin saa lahjoja ja suklaata ja lämminsavulohta. Sukulaisvierailut kun jaksaa niin muu on elpymistä.

Mutta nyt ei ole joulu. Pääsiäinen. Kristikunnan tärkein juhla, olen ymmärtänyt. Minä en ole kristitty, en juhli, ei kiinnosta, ei huvita. Suklaamunatkin ovat aika turhia kun joko ne ovat pahaa puolalaista halpissuklaata tai sitten niissä on sisällä joku käsittämätön "lelu" kuten muovinen kaksipäinen vasikka, jolla on siniset kengät. Jos sellaisen antaa Oolle niin se nielee sen. Jos ei anna niin se parkuu. Tai no ei, se parkuu jos sille ei anna suklaata. Ja minä annan, ruoskikaa vain.

Mutta tylsä, tappavan hidas, pitkäveteinen, venyvän mateleva. Siinä sanoja kuvaamaan pääsiäistä epäkristityn vinkkelistä. Tai no siis olisihan se kiva jos siippakin olisi kotona, voitaisiin täällä elää kuin siat pellossa poistumatta kotoa, mutta kun se on töissä. Tuplapalkalla tosin, eli ei nyt _ihan_ turha juhla. Kaikki tutut viettävät perheaikaa lammasta purren ja höyheniä heilutellen. Tai jos eivät vietä, niin ovat kännissä. Väliinputoajan on helppo valittaa.

Tuolla tuuleekin niin että pää lähtee irti jos pihalle menee. Me siis vaihteeksi kökitään kotona kahdestaan Oon kanssa. Paitsi tänään saatan vähän ostoskeskusäiteillä jahka tuo tuolta päiväuniltaan herää. Onkohan Ruohonjuuri auki?

Varasin sitten hädissäni risteilyn. Junttimeiningillä Viikkarin seisovaan pöytään syömään, enkä valita siitä yhtään. Lämminsavulohella periaatteessa voisi elää. Oo pääsee pallomereen. Äidin pieni. Niisk.