Nii kerta.

Kun minä siivoan, ei vaan järjestän, sitten todella järjestän. Järjestely on kivampaa kuin siivoaminen, ja turhan rojun heittäminen pois on ihanaa. (Myös se lattiakaivon putsaaminen on ihanaa, toim. huom.) Ruokakaapin siivoaminen on autuasta ja vaatehuoneen raivaaminen (rauhassa) on siivouskliimaksi. Näihin voi kuluttaa tunteja eikä lumous haihdu.

Kun teen makaronilaatikkoa, teen sitä tyyliin litra ja kilo, ja syön sitä tyytyväisenä monta päivää peräjälkeen. Minua ei häiritse yhtään syödä samaa ruokaa aina vain. Vaihtelu on yliarvostettua. Tai no irtokarkit ovat daa, mutta nekin syön aina niin että ensin kaikki yhden lajiset pois, sitten seuraavat jne. Siippa ei ymmärrä tätä tapaani. Syön muuten ruoankin mieluiten niin, että ensin kaikki perunat, sitten kaikki parsa, lopuksi kaikki kala. Kaikkein mieluiten söisin kaiken eri lautasilta ettei mikään koske toisiinsa, mutta sosiaalisista syistä se ei yleensä onnistu. Niin ja kastiketta ei käytetä.

Kun meillä käytetään kestovaippoja, sitten todella käytetään kestovaippoja olosuhteista piittaamatta. Aivan sama mihin viidakkoon ollaan menossa (no ei me oikeasti olla), vaihtoehtoja ei ole. Ei vain ole. Ja koska meillä käytetään kestovaippoja, olisi (minulle) epäloogista käyttää juuri mitään muutakaan kertakäyttöistä. Vanhasta lakanasta tuli hyviä nenäliinoja, pyyhkeestä kuivataan-tällä-pissalammikko -rättejä, toisesta pyyhkeestä pyyhitään-tällä-ipanan-naama-ja-ympäristö -rättejä. Talouspaperia ei ole. Vessapaperia on, kyllä meille siis uskaltaa tulla kylään. Valoverhosta saa hienoja (tai no..) hedelmäpusseja joihin poimia reilut banskut (todellakin vain reiluja hedelmiä meille).  Kaikki kirjekuoret käytetään uudelleen. Lahjapapereissa voi hyvinkin olla vanhoja teipinjälkiä. No joo mulla on myös karjalaiset sukujuuret...

Kun kierrätän ja lajittelen, niin kierrätän ja lajittelen sitten piru vie oikein olan takaa. Minä olen se, joka tonkii toistenkin ihmisten roskat kaatopaikkajätteestä ja siirtää ne oikeisiin astioihin. Ja se, joka saa hepulin jos siippa vahingossa laittaa jauhopussin poltettavaksi kelpaavien roskikseen. Kääk. Ei se kyllä laita, mutta jos laittaisi. Jos joku muu laittaa, niin en kehtaa hepuloida mutta käyn noukkimassa sen pois ja toimittamassa asiaankuuluvaan paikkaan.

Mitään ei siis tehdä puoliksi tai vähän sinne päin. Tehdään niin että tuntuu. Ja sitten on se toinen vaihtoehto, että ei tehdä ollenkaan. En pese lattioita. En pese mitään astiaa käsin. Astianpesukone muuten tekee avuttomaksi. Kun kone on puolillaan likaisia astioita (tietenkin, tiskipöydällä ei saa olla mitään ja kone pitää tyhjentää heti kun se on valmis) ja juuri se tietty kippo on siellä, sitä seisoo tumput suorana tiskikoneen edessä ja ihmettelee että mitä mä nyt teen kun tarvin tuota ny ja jos mä laitan tiskikoneen päälle niin siinä menee puoltoista tuntia ennen kuin sen sieltä saan eikö toi kone ole edes täynnä niin ei sitä ole kiva laittaa päälle. Simmottis. En silitä vaatteita, paitsi raskaana ollessani. En pyöräile.

Niin että monessa jutussa olen huithapeli, mutta periaatteet on ojennuksessa. Tehdään tai ei tehdä, mutta ainakin se on tiedossa etukäteen. Paljon etukäteen.