Minä olen aina sanonut että en kudo. Siis neulo, kuten tätä toimintoa useimmat kaiketi nimittävät. Turkulaiset kutovat (sukkia, villapaitoja, lapasia, villahousuja...).

No siis minä en. Käsitöistä tuli yläasteella vitonen ja sekin vain, koska opettaja ei omien sanojensa mukaan halunnut nähdä minua enää ikinä, säästyin siis neloselta. Menikin parikymmentä vuotta ja rapiat päälle niin että eivät puikot tässä huushollissa kilisseet. Kertaalleen yritin, mutta homma kilpistyi aloitussilmukoihin ja puikot lensivät seinään, missä vaiheessa Siippa ehdotti että jättäisin kutimet rauhaan ikuisiksi ajoiksi. Hyvä idea, jota kuuliaisesti noudatin.

Ja nyt sitten kääntyi takki. Päätin opetella, opettelin ja tulostakin tuli. Vai mitäs sanotte näistä?

Nätit. Mitä siitä, että eivät mahdu Veelle. Käyttäjä löytyi ystäväpiiristä. Uudet ovat jo puikoilla, tosin vähän jumissa just nyt kun joku mikälie langankierto hankaa vastaan. Mutta kyllä ne joskus valmistuvat, jos eivät nyt Veelle vaipatusaikanaan niin jollekulle muulle sitten :)

Kohta varmaan alan syödä pizzaa tai jotain älytöntä, niin epätodennäköistä tämäkin oli. Mutta tapahtuipa kuitenkin.