Olen aina ollut hirveän viluinen ihminen. Se joka kääntää patterinsäädöt kaakkoon viimeistään syyskuussa ja hissuttaa villasukissa, ja -takissa, viittä vailla tumput käsissä kaiket syys-toukokuut. Se joka ei halua avata ikkunaa, sama se tukehtuuko mutta kun sieltä tulee kylmää. Ja inhoaa ulkoilua koska aina on kylmä jos ei ole lämmin, ja jos on lämmin niin varmaan kohta on kylmä.

Tullessani ekan kerran raskaaksi jätin ensin villasukat pois, sitten muutkin sukat. Nyt en ole vielä kesän jäljiltä pukenut sukkia jalkaan, ei ole kylmä. T-paita riittää ihan hyvin. No tämä on kai normaalia raskausaikana, verenkierto vilkastuu ja silleen, mutta tuo puolentoista vuoden paussi välillä ei palauttanut minua normaaliin vilutilaan. Huoleni siitä mitä ihmettä puen päälleni sydäntalvella, kun takki ei mahdu kiinni, taitaa olla turha. Jos tätä menoa jatkuu niin pakkaset haltsataan suvereenisti sadetakissa, se mahtuu.

Voiskin lakata varpaankynnet.