Useimmat tietänevät termin juoksupizza. Juoksupyörä ja juoksumatto lienevät tuttuja. Tuttuja ja arkisia käsitteitä, eikö? Nytpä lanseerataan ihan uusi juttu.

Huom. Jos nyt syöt jotain, pidä tauko mikäli olet yhtään herkkis. Varoitettu on, ja nyt asiaan.

Meillä herättiin taas klo 6.40. Iloisena uuteen päivään; Äi-ti toh! toh! ja nukkuvan teeskentelyllä ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Makkarin oven olin fiksuna laittanut kiinni jotta Oo ei pääsisi teeskennellessäni livahtamaan mihinkään. Oo ehtikin tyhjentää vain noin neljänneksen yhdestä Vaakan vauvanvaatesäkeistä, jotka majailevat makkarinnurkassa toistaiseksi. Siipan mukaan hamaan ikuisuuteen. Noh.

Potalle siis, kun tilanne selvästi sitä vaati. Äiti nousee, kaapii rähmät silmistään, seuraa jälkeläistä vessaan. Jälkeläinen pissaa ansiokkaasti pottaan, lukee vähän autolehteä, nousee ylös (toh! toh!) ja ennakoivasti jatkaa matkaa kylppärin ovimatolle istumaan. Äiti menee kuitenkin seuraavaksi suihkuun. Meneekin. Suihku (ei ekologinen, vaan pitkä ja kuuma ja oikeastaan aika turha, paitsi että on välttämätön heräämisen kannalta) ja sitten kuivaus. Tässä kohtaa siirrytään katastrofiin.

Kuivauksen ajaksi on asiallista avata kylppärin ovi, koska muuten höyry kastelee kuivaajan uudelleen. Avoin ovi johtaa väistämättä pikku tohtohtajan kirmaamiseen karkuun, kohti uusia seikkailuja. Lähinnä näpistämään kanilta sille annettu hapankorpunpala. Kani on hidas, vanha ja väsynyt, ei se yhden suihkun aikana koko korppua syö. Lapsi menee siis keittiöön. Äiti kuivaa tukkaa ja menee makkariin hakemaan vaatetta päälle. Tässä kohtaa äiti on taas tyhmä ja luottavainen eikä muista lapsen antibioottikuuria aivan akuutisti juuri nyt.

Lapsi keittiössä tajuaa että hetko, äiti on ihan kadoksissa. Olisikohan äiti työhuoneessa? Ei. No mutta missä sitten? Käännös ja kipikipi eteisen poikki makkariin. Äi-ti! TOH! TOH! Kun tohtotus tapahtuu isoilla kirjaimilla selkeästi artikuloiden, äitikin jo kiinnostuu aiheesta. Kannattaakin, tai sitten ei. Tietysti voisi myös ryömiä luolaan ja kieltäytyä tulemasta ulos. Ei huono idea.

Siinä sivussa kun lapsi eteni pikavauhtia huoneesta toiseen, antibiootti teki lapsiparan pikkuisessa suolistossa niinsanotusti tepposet. Koska lapsella ei ollut pottailun jäljiltä vaippaa vielä päällään, tulos on karmea. Kuvitelkaapa näky, jossa Piltin Itämaista broileririsottoa on hiukan vedellä jatkettuna pidetty  vasemmassa kädessä, alassuin olevassa purkissa samalla vinhasti juosten reitti keittiö-työhuone-eteinen-makkari. Lisätkää mielikuvaan juuri kiinteitä aloittelevan vauvan kakan haju. Lähellä ollaan. Ja tämä uusi, jokaisen lapsiperheellisen sanavarastoon tästälähin kuuluva sana on tietysti juoksukakka.

Mattopyykille, indeed. Tuleepa pestyä se eilinen kahvitahrakin pois.