Elokuu on kuukausien sunnuntai.

Sunnuntai on masentava, jähmeänhidas ja toisaalta liian nopea päivä, sellainen päivä jolloin ei enää aloiteta mitään uutta vaan odotetaan lamaantuneena maanantaita. Se päivä jolloin ei vaan huvita mikään, tai no voi silloin katsoa tosihuonoja telkkariohjelmia kovalevyltä mutta takaraivossa naputtaa koko ajan tietoisuus että tämä vapaa on lainassa, huomenna pitää taas mennä ja olla.

Siitäkin huolimatta, että olen ollut kotona keväästä 2005 enkä siis tehnyt töitä maanantaisin tai muulloinkaan, ja puhutaan nyt palkkatyöstä siis, sunnuntailamaannus ei lähde minusta mihinkään. Siippakin on ajat kaiket tehnyt vuorotöitä, niin että ei meidän elämään tuo normaali pyhä-arki -rytmi mitenkään vaikuta, tai sen ei pitäisi vaikuttaa. En silti pidä sunnuntaista. (Tästä huolimatta en sorru jurnuttamaan, siitä ei nyt ole ollenkaan kyse.)

Lauantaina sitä on ikään kuin turvassa keskellä viikonloppua. Perjantai on jo viikonloppua vaikka päivällä olisikin töitä, sillä ei ole merkitystä vaan aamusta alkaen sitä tanssii ja laulaa vähän enemmän nuotilleen kuin muulloin. Ja kesäkuu on kuukausien perjantai, heinäkuu se turvasatama, lauantai.

Kesä loppuu elokuuhun. Minun aikani, lämpöni, helteenikin joskus, aika jolloin voi mennä ulos ilman että se on Projekti, kun voi istua leikkipuistossa maahan ja lukea siinä kirjaa, upottaa varpaat mereen ja nauttia kun on lämmin ja voi rentoutua eikä tarvitse palella krampissa koko ajan niin, että illallakin vielä on niskat jumissa ja poskilihaksiin sattuu. Kesä on ihana. Ja kohta se on ohi.

Elokuussa on vielä useimmiten lämmin, on vapaapäiviä tai peräti lomaa. Mutta päivät lyhenevät, iltaisin hiipii nurkista viileys ja linnut ovat laulunsa laulaneet. Vuosi vuodelta menee nopeammin ohi se hetki kun kesä tulee, nyt sen huomaa vasta kun se on jo päällä ja kohta menossa pois. Aika menee nopeammin kuin ikinä, lapset kasvavat ja äitiysloma loppuu ennen aikojaan. Lapsuuden kesät tuntuivat ikuisilta, vaikka silloinkin kouluun kouluun osta reppu penaali hajukumi kontaktimuovirulla -mainokset ahdistivat lomailijaa jo heinäkuulta alkaen, tuntui että joka vuonna vähän aikaisemmin.

Kolme minuuttia elokuuhun. Voisiko ajan pysäyttää tai vähän edes hidastaa sitä? 

Tai no jotkut meistä eivät taitaisi innostua ;)