En ole muuten sitten kevään 2005 jälkeen ollut näin väsynyt. Siis ihan tööt, tuut ja piip. Tänään nukuin ensin kymmeneen (siipan vapaapäivä, kiitos siippa uniajasta) ja sitten iltapäivällä taas taju pois ja tunnin pikku unet. Olen ihan tyytyväinen että Todistettavasti syyllinen on tauolla, koska se tarkoittaa että voin hyvillä mielin mennä nukkumaan tänään jo yhdeksältä kun Ookin menee.

Oma lukunsa on pahoinvointi. Eikä sekään mitään, mutta verenpaineen laskusta johtuva jatkuva pyörrytys ja huimaus on ikävää. Olo on vähän kuin olisi krapula koko ajan, mukana kuvassa siis kylmä hiki ja tärinä, vain jysäri puuttuu. Onneksi edes se, sillä (anteeksi jos romutan jonkun uskon lääketieteeseen) Panadolin sijaan voisi hyvin napata kalkkitabun. Kumpikaan ei päänsärkyyn auta. Kalkkitabu maistuu paremmalta.

Ja sitten kun en oikeasti tahdo valittaa. Olen vakain tuumin, harkitusti ja toivotusti raskaana. Haluan olla. Haluan vauvan. Olen äärettömän onnellinen ja tiedän olevani onnekas, koska lopultakin tämä kävi helposti. (Paitsi että pitää tietysti huolehtia ja huolestua onko vauvalla kaikki hyvin, onko se elossa tai kunnossa, mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Omaa hyvää onneaan on vaikea uskoa. Tosi vaikea.)

Haluan olla hehkuva ja onnellinen odottaja. En pandaa muistuttava lapselle väsymystäni tiuskiva zombie. En käytä enää piilolinssejä. No joo, niiden ohjeessakin sanotaan jotta raskaus voi aiheuttaa silmien kuivumista niin, että piilolinssien käyttäminen voi tuntua epämiellyttävältä. Ei mulla silmät kuivu. Tarvitsen sankalasit peittääkseni silmäpussien rajat.

Haaauuuukooootuuuus. Menen sohvalle makaamaan, johan istuin tässä vartin.