Matkustaminen ei ole kivaa, en suosittele kenellekään. Sen sijaan perilläolo on kivaa. Tosin tässä yhteydessä perillä Oo oppi uuden tärkeän sanan, hytty. Hytty on paha. Hytty pistää ja Oo ulvoo. Poikaparka näyttää siltä kuin olisi vesirokossa tai jossain pahemmassakin silsassa, mutta hyttyarmeija se vaan käväisi. Edelleen jos mainitaan hytty(nen), se aiheuttaa Oossa paniikinomaista vilkuilua ympärilleen ja alahuulenväpinää. Onneksi mikään muu pistiäinen ei sentään käynyt kimppuun. Niin ja Oo söi viikon aikana niin paljon nakkeja ja ranskalaisia että ei varmaan syödä yhtään ainakaan vuoteen. Eikun söihän se grillimakkaraakin välillä.

Eka yö oltiin Porissa, jossa satoi niin kaatamalla että ei oikeasti tehnyt mieli mihinkään puistoon, olkoon mikä vaan luksushermannipuisto. Onni Orava tarjosi onneksi leikkihuoneen. Olenko muuten tullut maininneeksi että tykkään legoista? Tässä tapauksessa duploista.

Matka jatkui Kankaanpäähän, jossa viihtyivät sekä äiti että poika. Ensin äiti

ja sitten poika.

Pätkä avaa avaa avaa poi poi poi:ta ja koukkaus Keskisen kyläkauppaan. Oo kärräsi nukenvaunuja ympäri kauppaa ja Siippa haahuili leffaosastolla. Omat ostokseni koostuivat lähinnä valkosipulivoipatongista. Johonkin sitä rahaa silti meni. Torstain ohjelmana oli Ähtärin eläinpuisto. Kaikkein kivoimpia olivat kanat.

Yöpaikkana toimi ihana Valkeisen loma siinä liepeillä. Tuota voin suositella ihan vilpittömästi, eikä vähiten siksi että saimme käyttää pesukonetta. Aurinkokin paistoi lopulta sen verran että vaipat kuivuivat ennen lähtöä.

Sitten sukulaisiin. Yösijaksi saimme tädin kesämökin. Se on hienoa että majoitetaan ja hyysätään, mutta jos nyt lukijoissa sattuu joku olemaan Pohjanmaalta niin kysynpä vaan että onko siellä ihan normaali ja yleinen tapa lyödä perunat ja lihat, ts. sellainen ruoka mitä meikäläinen on tottunut syömään aikaisintaan illalla, pöytään heti aamuysiltä? Minusta se oli outoa. Tietty jos varhainen lintu on napannut aamiaisen jo viideltä niin johan se lounas ysiltä maistuu, mutta... Ei se nyt oikeesti maistu. Ainakaan mulle. Selittäkää joku tämä.

Viimeinen perilläolopäivä juhlittiin häitä, morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Leikkihuoneessa (kiitos siitä!) oli muutama auto Oon mieleen. Juuri muuta ei sitten nähtykään kuin se leikkihuone. No eikä mitä, siellä oli ihan rentoa. Voi ottaa kengätkin pois. Vinkkinä että ei kuulkaa kannata laittaa uusia kenkiä ekaa kertaa jalkaan jos niitä sitten etikettisyistä pitäisi myös pitää jalassa . Ei ainakaan sellaisia missä on korkoa, jos ei ole korkoja käyttänyt pariin vuoteen. Kannattaa ottaa tämä ihan todesta.

Kotimatkastakin siis selvittiin. Kotimatka kesti 7 tuntia stoppeineen (avaa avaa avaa poi poi poi), Oo nukkui tästä ajasta tunnin. Minä istuin takapenkillä  ojentaen yhä uusia leluja käsivarsi maitohapoilla ja poimien edellisiä lattialta. Oon bravuuri on tunkea hartiavoimin lelu turvaistuimen ja auton oven väliin, johon takapenkin keskellä istuva äiti ei ylety, todeta "oho, tippu" ja sitten parkua kun äiti ei kalasta sitä lelua sieltä heti oitis. Tosi rentouttavaa.

Siippa meni eilen töihin loman jälkeen. Tässä nyt kärvistellään pari viikkoa kunnes Mammakeidas aloittaa kauden. Sitten voikin kääntää postin sinne. Tai voisi muuten, mutta tietokone on kotona ja siitä ei sentään luovuta. Viikko oli tarpeeksi.