Se on ihan hyvä että on periaatteita. Ja että niitä vielä noudatetaankin. Ja vanhoja tapojakin, jotkut niistä ovat ihan järkeviä. Toiset eivät ole. Ja jotkut tavat ovat älytöntä jurnutusta eivätkä mitään muuta.

Minun isäni omistaa kesämökin tuossa lähisaaristokunnassa. Ihan kivan saunamökin, ei nyt mitään luksushuvilaa mutta sellaisen kuin mökit nyt tyypillisimmillään ovat. Isäni on eläkkeellä, ollut kymmenisen vuotta. Aikaa siis on vaikka lampaat söis. Siitä huolimatta mökillä voi käydä vain viikonloppuisin. Perjantaina, tai aikaisintaan torstai-iltana, mökille ja sunnuntaina pois. Maanantaina ei olla mökillä, piste. Tämän jotenkin ymmärtäisi (tai yrittäisi) jos isäni olisi koko työhistoriansa tehnyt kasistaneljään virastohommaa, joskus harvoin pekkaspäivä perjantaina, mutta kun ei. Tyyppi on ollut 40 vuotta laivalla töissä, tyyliin kuukausi töitä, kuukausi kotona. Jotenkin kuvittelisi että viikonloppu ei tuolloin ole se ainoa oikea mökkeilyaika, tai että olisi mitään vadelmankaan väliä onko maanantai vai torstai kun sinne kylmälaukku kainalossa taivaltaa, mutta näyttää se vaan olevan.

Siippa joutui erinäisistä syistä humalaan eilen Helsingissä. Eilen oli maanantai. Ensimmäiset pari tekstiviestiä olivat melko epäilevällä kannalla sen suhteen, kannattaako ollenkaan alkaa ryypätä tässä näin nyt kun missään ei ole kuitenkaan ketään ja nythän on maanantai. Seuraavat tekstarit käsittelivät syömistä ja juomista ja vanhan kaverin tapaamista ex tempore, sitä seuraavissa oli paljon kirjoitusvirheitä ja sitten se niistä tekstareista. Se mikä on hupaisaa, on siipan asenne että ei ny kannata kun ei täällä ole ketään, kun tietää ettei ko. ihminen kännispäiten ole mikään kapakinomistaja tai yleensäkään kommunikoi kapakissa vieraiden ihmisten kanssa edes hyvässä nousussa, ja ahdistuu tungoksestakin vielä. Niin että ihan kuin sillä olisi tuon taivaallisen väliä onko siellä baarissa ketään muuta kuin siippa ja sen kaverit. Lisätään vielä, että siippakin on vuorotöissä eli ollut aina harvakseltaan viikonloppuisin vapaalla. Niillä pikkujoulut olivat maanantaipäivänä tammikuussa. Luulisi senkin siis viittaavan kintaalla kalenterille tässä aiheessa, mutta ei. Ja tänään on siis vapaapäivä.

Minä en pysty nukkumaan kun siippa on kännissä jossain. Onneksi on hyvin harvoin, pari kertaa vuodessa. Olen ihan varma että joku kolkkaa sen ja varastaa sen lompakon ja pankkikortin ja käyttää meidän rahat ja että se joutuu putkaan ja oksentaa päälleen tai jotain. Tai että se kelluu Aurajoessa vastaan kun aamulla förikuski menee töihin. Tai jotain kamalaa. Mitään sellaista ei ole koskaan sattunut eikä minulla ole mitään realistista syytä uskoa että sattuisikaan, mutta. En siis nuku. Ja jos se ei vastaa mun viesteihin niin sehän on selvä että taju siltä on vähintään pois. En halua ajatella Oota baari-ikäisenä.

Toisaalta omasta teini-iästä ja varhaisaikuisuudesta muistaa parhaiten ne kerrat kun oltiin tillin tallin tiistaina tai tuiskeessa torstaina. Lukion tokaluokan ainoan kerrasta läpimenneen matikankokeen suoritin krapulassa, ja muistan tilanteen kuin eilisen. Eilistä en muista.