maanantai, 8. kesäkuu 2009

Kerta kiellon päälle

Pakko vielä esitellä nämä, tänään valmistuivat. (Totta, ei pitänyt koskaan kutoa eikä sitä sun tätä mutta jos nyt vähän joskus kuitenkin, ehkä, toisaalta.)

1244464565_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Veelle kesäpöksyt Reggaesta. Nätit.

maanantai, 8. kesäkuu 2009

Pidetään tauko

Jos joku ei ole huomannut, blogi on vähän tauolla. Määrittelemättömän mittaisella sellaisella. Jatkan kyllä vielä joskus tässä näin ehkä jopa lähitulevaisuudessa, mutta tehdään tästä nyt virallista. Kyllä me hengissä ollaan.

tiistai, 14. huhtikuu 2009

Luonnon kiertokulkua

Käväisinpä Oon kanssa kaksin kaupassa, Vee vietti laatuaikaa isin ja makkaranjämien kanssa kotona. Koska olen laiska ja koska ajatuksena oli raijata kaupasta hirveät määrät ruokaa, siis useammaksi tunniksi, uljas ratsu Rellu kohti kauppaa siis.

Ohitettiin tervehenkinen pyöräilijä, sellainen joka selkä kumarassa lasit silmillä uimalakki päässä huristaa kohti horisonttia. Oo ihmettelemään jotta miksi ihmeessä se noin lujaa ajaa. Päätteli sitten että varmaan sillä on kiire.

Pikkuisen edempänä hölkkäsi joku toinen tervehenki kohti rantakuntoa. Oolla oli teoria välittömästi valmiina; "äiti katso, tuo juoksee pakoon!" Minä hölmö mutisemaan että joo, niin varmaankin, ketähän se pakenee? "No sitä joka ajaa lujaa, tie-ten-kin!"

Eikö meillä muka urheilla tarpeeksi kun lapsen mielikuva liikunnasta on syö tai tule syödyksi?

lauantai, 28. maaliskuu 2009

Nuttu nurin, onni oikein

Minä olen aina sanonut että en kudo. Siis neulo, kuten tätä toimintoa useimmat kaiketi nimittävät. Turkulaiset kutovat (sukkia, villapaitoja, lapasia, villahousuja...).

No siis minä en. Käsitöistä tuli yläasteella vitonen ja sekin vain, koska opettaja ei omien sanojensa mukaan halunnut nähdä minua enää ikinä, säästyin siis neloselta. Menikin parikymmentä vuotta ja rapiat päälle niin että eivät puikot tässä huushollissa kilisseet. Kertaalleen yritin, mutta homma kilpistyi aloitussilmukoihin ja puikot lensivät seinään, missä vaiheessa Siippa ehdotti että jättäisin kutimet rauhaan ikuisiksi ajoiksi. Hyvä idea, jota kuuliaisesti noudatin.

Ja nyt sitten kääntyi takki. Päätin opetella, opettelin ja tulostakin tuli. Vai mitäs sanotte näistä?

Nätit. Mitä siitä, että eivät mahdu Veelle. Käyttäjä löytyi ystäväpiiristä. Uudet ovat jo puikoilla, tosin vähän jumissa just nyt kun joku mikälie langankierto hankaa vastaan. Mutta kyllä ne joskus valmistuvat, jos eivät nyt Veelle vaipatusaikanaan niin jollekulle muulle sitten :)

Kohta varmaan alan syödä pizzaa tai jotain älytöntä, niin epätodennäköistä tämäkin oli. Mutta tapahtuipa kuitenkin.

keskiviikko, 25. maaliskuu 2009

Kun nyt toisaalla lupasin...

niin päivitän.

Miksi en päivitä useammin? En minä tiedä. En muista. En jaksa. En ehdi. Tai no ehtisin, mutta aika menee irkatessa ja naamakirjassa tekemässä typeriä turhia quizeja joiden perusteella olen milloin mikäkin raisiolainen tai pupu. Puhumattakaan muistiinpanoista muistiinpanojen perään, sillä kaikkiahan kiinnostaa minkä värisellä tuolilla istun ja mikä on lempijuomani. Tietysti.

Mutta asiaan.

Tänään vuosi sitten minusta tuli kahden pojan äiti. Vee pikkuinen tuhisi kainalossa ja olin, mitä nyt vähäsen jumissa sängyssä, elämäni vedossa ja maailman onnellisin. Olen minä edelleenkin, paitsi en elämäni vedossa. Ja Vee on näin iso (11,5 kg ja 79 cm tarkalleen, eilen kävin huvittamassa itseäni neuvolassa):

Jos tätä nyt joku vielä lukee, voisiko viitata, ehkä motivoidun päivittämään useammin jos en tyhjille seinille lätise? Kiitoskiitos.